keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Ihmissusi: aliarvostettu hahmo- ja pelityyppi

Kuinka moni muistaa, että ihmissudet ovat paljon enemmän kuin vain hopealuoteja ja täydenkuun yön verilöylyjä? Minua harmittaa miten epäsuosittuja ihmissusihahmot ja ihmissusipelit ovat foorumiroolipelien maailmassa siinä missä vampyyrit ovat hirmuisen suosittuja. Ja puhun tässä nyt yleiskattavasti hahmoista ja foorumiroolipeleistä, en pelkästään fanipohjaisista. Vampyyrikeskeisiä roolipelejä syntyy ja ne kestävät ehkä pitkäänkin siinä missä ihmissusikeskeisiä roolipelejä ei ja jos niitä joskus näkee, ne kupsahtavat ennemmin tai myöhemmin pelaajien puutteeseen. Jopa ne hyvin ja panostetusti toteutetut. Joissakin vampyyriroolipeleissä tai yleisesti yliluonnolliseen keskittyvässä roolipelissä saa toki luoda myös ihmissusihahmoja, mutta niissäkin ne lienevät harvinaisia valintoja.

Hollywood on kai pilannut ihmisten mielikuvituksen ja aidon kiinnostuksen ihmissusiin? Sillä oikeasti ihmissusia ympäröi lukuisat erilaiset myytit ja visiot - ainakin yhtä monenlaiset kuin vampyyrejäkin. Ihmissuden ei tarvitse olla yhteen erityisen tiukkaan muottiin lyötyjä mielettömiä hirviöitä susimuodossaankaan eli ei niiden tarvitse jäädä zombin ja vampyyrin väliin sillä tavalla kuin monet ehkä mieltää.

Siis vaikka yleisimmässä visiossa ihmisen mieli vaihtuukin kokonaan verenhimoiseksi pedoksi eikä ihminen muista mitään aamunkoitteessa, ei niin ole kuitenkaan kaikissa tarinoissa. Ja niissäkin joissa se on mieletön tappokone, voi aivan hyvin käyttää sitä wolfsbane kasvia hillitsemään muutoksen vaikutuksia, koska se kasvi on oikeasti olemassa eli poteniaalinen käytettävä missä tahansa maailmankuvassa. Riippuu toki siitä miten roolipelin perustaja on määritllyt sen toimivuuden tai toimimattomuuden.

Esimerkiksi elokuva The Company of Wolves nimenomaan osoittaa ihmissusimyyttien monipuoliset mahdollisuudet (ja käyttää vähemmän suosittua visioita jossa ne ovat ulkomuodoltaan vain isoja susia.) Lisäksi sen päähahmo on tyypullisen vampyyrin lailla varsin romantisoitu, tumma tappaja ja hylkiö, joka ei kuitenkaan susimuodossaan muutu mielettömäksi tappokoneeksi. Kuolematon se ei kai ole, mutta käsittääkseni normaali-ihmistä huomattavasti pitkäikäisempi.

Mielestäni ihmissusihahmosta voi kunnon suunnittelulla ja myytteihin tutustumalla saada vampyyrihahmoa monitahoisemman ja traagisemmankin hahmon aikaan - vampyyri kun on mitä on yötä päivää potentiaalisesti ikuisuuden, mutta ihmissuden saattaa olla pakko yrittää elää normaalia elämää ihmisenä ja kuitenkin tietoisena siitä, että kerran (tai hollywoodmaisesti kolmesti) kuussa muuttuu enemmän tai vähemmän hirviöksi, kunnes taas aamun koittaessa pitäisi yrittää selvitä tavallisessa elämässä ja edellisen yön jäljiltä. Elokuva Bad Moon (pohjautuu kirjaan 'Thor') käyttää myös visiota, ettei täysikuuta tarvita vaan ihminen muuttuu joka ikinen yö. Vampyyrihahmo väkisinkin vuosisatojen kuluessa tottuu olemassaolonsa traagisiin menetyksiin, mutta ihmissusi joutuu keikkumaan niiden ja normaalin elämän välillä ja elämänhallinta on monimutkaisempaa - eli, elämään paljon riskialttiimpaa kaksoiselämää kuin vampyyri.

Nähdäkseni ainoa piirre mitä vampyyrillä on mutta ihmissudella ei, on ylilionnolliset voimat. Mutta ei senkään tarvitse täysin poissuljetuksi elementiksi jäädä - voihan sitä kehittää hahmolleen alunperinkin jotakin yliluonnollista kykyä, jos se on itselleen niin tärkeää. Maailmassa jossa on ihmissuia, ei olisi mahdotonta ihmisen omata myös yliluonnollisia kykyjä. Potentiaalisesti ikuinen elämä jos on jollekulle pääasiallinen houkute, niin siihenkin saattaisi löytyä kiertoteitä, kun tosiaan on väkisinkin kyseessä tavallisesta poikkeava maailma. Riippuisi toki roolipelin perustajasta mitä siinä sallii ja mitä ei.


Elokuvassa Cursed (2005) on mielenkiintoinen visio. Suden ulkomuoto on aika hyvä, joskaan ei kovin mieleenpainuva, mutta mielenkiintoista onkin se että myös eläin voi saada tartunnan, ihmissusi säilyttävät ihmismielensä harvinaisen hyvin (ymmärtävät ihmisten puhetta ja muistavat tekonsa myöhemmin), ja silti vihjaten että ne ovat myös eläimellisen vaistonsa ajamia. Sekä se, että ne pystyvät ilmeisesti myös puhumaan jonkin verran. Elokuvan hauskin kohta paljastaa sen seikan. :D Kaikenkaikkiaan ko. leffa on aika keskinkertainen, mutta todella viihdyttävä.

Ulkonäönkään ei tarvitse olla muottiin valettu. Omassa Harry Potter-roolipelissäni ulkomuoto voi olla lähes millainen vain tavallisen suden ja susimiehen välillä, ja siihen voi vaikuttaa myös kyseisen ihmisen oma persoona ja asenne ihmissusia kohtaan, kunhan ulkonäkö visioidessa pitää mielessä että se on nimenomaan ihmissusi eikä alieni tai gorilla...(Sivuhuomautuas: Inhoan Wolfman-elokuvan visiota jossa se näyttää enemmänkin gorillalta kuin sudelta, eihän sillä ole edes häntää eikä kunnon kuonoa.)

Myös parannus- ja tappokeinojen kanssa voi myyttien monipuolisuuden vuoksi heittäytyä ja inspiroitua hyvinkin luovaksi. Toki kannattaa hillitä luovuuttaan niin ettei ihmissudesta tule lian voittamaton, tai liian heikko yliluonnolliseksi olennoksi.

Koska ihmissusihahmo voi olla eirttäin monitahoinen niin kokonaisuutena kuin sutenakin, erilaisia valmiita ihmissusimyyttejä pohjaksi on vaikka millä mitalla, ja ihmissusimyytit sekä niihin suhtautuminen on maailmanhistoriassa aikojen kuluessa muuttuneet - ei myöskään pelimaailmalle tai pelin idealle/juonelle ole rajoituksena kuin mielikuvitus!

Toivottavasti tämä teksti saisi fantasia-genren foorumiroolipelaajia harkitsemaan ihmissusien koko potentiaalia, ja syntymään kesätviä ja aktiivisia ihmissusikeskeisiä roolipelejä.


Omat ihmissusihahmoni:
Olen vuosien aikana luonut lukuisia ihmissusihahmoja muutamassa roolipelissä, joista uusin ja tällä hetkellä ainoa aktiivisesti kirjoittamani on Harry Potter-universumiin luomani Stephen Hunter King. Stephen on ihmissusi ikävuosinaan 7-13 eli lapsena, ja rakastaa ihmissuteutta. Linkin takana hänen esittelynsä sekä lyhyesti inspiraatiosta. Hän on myös rakkain täysin oma hahmoni ikinä ja sitä kautta myös kaikkein eniten panostettu. En tiedä vielä millainen aikuinen hänestä tulee, mutta suunnitelmissa on suhteellisen valoisa tulevaisuus - kerrankin. Kirjoitan hänen tarinaansa sarjana, tosin en suorassa aikajanajärjestyksessä vaan inspiraation mukaan.  Visioin kuitenkin ensin hänen lapsuus -ja teinivuotensa. Hän on myös mukana tuolla omassa roolipelissäni.

---> Kaikki tällä hetkellä julkaistut ficit tästä hahmostani löytyy täältä, suomeksi ja englanniksi.

--> Oma Harry Potter-roolipelini
ottaa rajattoman määrän ihmissusihahmoja ja ihmissudenmetsästäjiä, ja olen visioinut sen maailmaan hyvin kattavan tietopaketin ihmissusista.

LOPUKSI:

Ei sinänsä liity foorumiroolipeleihin, mutta inspiraatioksi heitän tähän loppuun vielä muutaman suosikkielokuvani trailerin:

BAD MOON (1996)
Mies palaa matkalta siskonsa ja siskonpoikansa luo, toivoen että perherakkaus auttaisi häntä parantumaan jokaöisestä piinastaan samalla kun hän pyrkii salaamaan tilanteensa rakkailtaan...
Tarina on jännittävä ja mielenkiintoinen ja ihmissusikohtaukset upeita ja kunnolla kuvattu, eli näemme sudenkin kunnolla eikä vaan vilauksia jaloista tai silmistä. Ajatelkaa - he luottivat pukuun ja elokuvan kantavaan tunnelmaan niin paljon, etteivät kokeneet tarvetta luoda kauhua piilottelemalla sutta. Ja mielestäni se toimii. Alku - ensimmäinen ihmissuden hyökkäys on dynaaminen ja ikimuistoinen eikä sensuroi graaffisuuttaan.


THE COMPANY OF WOLVES (1984)
  "The company of wolves. They're all the company we keep. Even in our dreams."
Kuten sanottua, tämä upea elokuva muistuttaa, ettei hopealuodit, täysikuu ja veriteot ole ihmissusien perusta. Vaan esittelee ihmissusimyyttien monipuolisuutta ja on samalla harvinaisen karmiva tunnelmaltaan ja kuitenkin erityisen koskettava syvimmässä olemuksessaan. Tämä on ihmissusimyyttien ydin; pimeys, traagisuus, vertauskuvat, ja seksuaalisuus muttei ylikorostetusti...Ei tämäkään verta ja gorea ole unohtanut, jos sitä kaipaat. Itse asiassa tässä on yksi elokuvahistorian ällöttävimmistä muodonmuutoskohtauksista.
Jokaisen ihmissusista kiinnostuneen pitäisi katsoa tämä elokuva.

GINGER SNAPS 2: UNLEASHED (2004)
Ihmissuden purema teinityttö Bigette lukitaan huumevieroitusklinikalle, josta hän yrittää paeta ennen seuraavaa täysikuuta samalla kun urosihmissusi vainoaa häntä ulkopuolella. Brigetten mukaan liittyy nuorempi tyttö jolla paljastuu olevan vakavia psyykkisiä ongelmia...
Tämä on mielestäni jotakin noiden kahden yllämainitun elokuvan väliltä ja siksipä onkin kärkikolmikossa. Toki kannattaa ensin katsoa ensimmäinen Ginger Snaps, että tajuaa missä mennään, mutta omasta mielestäni tämä kakkososa on (ihme kyllä) ensimmäistä jollain tavalla parempi. Saattaa tosin johtua vain siitä että loppu on virallisesti karmivin lopetus ikinä! Saisivat tehdä enemmän tällaisia Ginger Snapsin kaltaisia ihmissusielokuvia nykypäivänä.


Jack | CC BY NC-ND
 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti