No, minäpä kerron oman näkemykseni.
Olin noin parikymppinen, kun aloitin roolipelaamisen, mikä ikä on jossain pojan ja miehen välillä. Useimmat hahmoni ovat olleet aikuisia, mutta mukaan on mahtunut monia lapsihahmoja. Tällä hetkellä viidestä päähahmostani kaksi on lapsia ja kolme aikuisia. Sivuhahmoistani yksi lapsi ja kolme aikuisia.
Yksi syy miksi pidän lapsihahmojen kirjoittamisesta on mahdollisuus hetkeksi sukeltaa takaisin kauan sitten taakse jääneeseen lapsenmaailmaan, etenkin kun kaikki lapsihahmoni ovat lapsia ja teinejä samoilla vuosikymenillä kuin minä olin eli nostalgia astuu mukaan.
Mutta se ei ole pääsyy lapsihahmojen suosimiseeni.
Lapsuusvuosista kirjoittaminen ensin antaa merkittävästi erilaisen, mielestäni antoisamman ja syvemmän, mahdollisuuden kehittää hahmosta kokonainen. Kun aloittaa hahmon elämän keskittymällä tarinoiden muodossa siihen mitä hän oli elämänsä alussa ja mitä hänelle tapahtui silloin, silloin kun oli vielä viaton ja katsoi maailmaa aivan eri silmin, ymmärsi sitä aivan eri tasolla, ja oli ikätovereiden lisäksi aikuisten vaikutuksen ja määräysvallan alla. Lapsuusvuodet ovat äärimmäisen olennainen osa ihmisen kasvua, persoonan ja henkisen vahvuuden herkimmät kehitysvuodet ja vaikuttavat valtavasti siihen millainen ihminen on aikuisena. Silloinkin, kun lapsuus oli onnellinen eikä mitään hirvittävän järisyttävää draamaa tapahtunut. Joten luonnollisesti sama pätee kuvitteelliseen hahmoon joka on heijastuma oikean elämän ihmisestä.
Juu, suoraan aikuisen hahmon luominen mahdollistaa saman tien lähes rajattoman syvällisten ja synkkien visioiden ja pelien tuottamisen ja on ylipäätään antoisaa ja kivaa. Mutta hahmo ei välttämättä sitä kautta koskaan saavuta koko potentiaaliaan. Vai, kuinka moni tulee ikinä pohtineeksi aikuisen tai teini-ikäisen hahmonsa lapsuutta oikein kunnolla ja kokonaisuutena? Tai pelanneeksi edes yhtäkään saatika useampaa pelitapahtumaa siihen sijoittuen ellei kyseessä ole pelihaaste?
Kun visioit ja pelaat hahmoa ensin kunnolla lapsena, saatat saada siihen mukaan paljon sellaisia piirteitä ja asioita joita et suoraan aikuiseksi luodessa tai aikuista pelatessa tulisi edes ajatelleeksi.
Joissakin roolipeissä tämä lähestymistapa voi tietysti olla hankalaa tai mahdotonta pelien muodossa, jos asetettu aikajana on lyhyt eikä sen ulkopuolelle ole sallittua sijoittaa pelejä. Mutta silloinkinhan hahmosta voi kirjoittaa erillisiä tarinoita yksikseen.
Entäs sitten pelitapahtumien laatu? Kyllä, lapsihahmollakin saa pelatuksi tosi monitahoisia ja synkkiäkn pelejä, jos vain niin haluaa. Kaikkihan riippuu siitä millaisen lapsihahmon luo ja millaisen lapsuuden sille haluaa. Ei kuitenkaan kannata luoda mitään "pikkuaikuista", koska silloin se lapsihahmo-potentiaali ja käsite kärsii mitä tulee erilaiseen hahmokehitysnäkökulmaan. Tyypilliselläkin lapsella saa aikaan värikkäitä ja monenlaisia seikkailuja, arkea, juhlaa ja vaaratilanteita.
Pelitapahtuma aikuisen hahmon ja lapsihahmon välillä ei myöskään tarvitse tarkoittaa huonoa tai tylsää peliä. Mieti sitä miten monella tavalla lapset ovat vuorovaikutuksessa aikuisiin tässä maailmassa. Ainoa merkittävä ero kahden aikusien hahmon väliseen peliin on että aikuinen osapuoli ei voi puhua toiselle osapuolelle kuin aikuiselle ja lapsi ei voi puhua ja ajatella kuin aikuinen eli hahmojen välinen dynamiikka ja vuorovaikutus muuttuu. Aikuisten hahmojen ja lapsihahmojen väliset pelitapahtumat/tarinat ovat mielestäni myös todella hyödyllisiä ja tärkeitä kokemuksia kenelle tahansa pelaajalle/luovalle kirjoittajalle joka haluaa kehittyä kirjoittajana ja hahmonluojana. Siis harjoituksena kirjoittaa eri-ikäisistä hahmoista ja siitä miten aikuinen ylipäätään saatika nimenomainen hahmonsa vuorovaikuttaa täysin eri ikäisen ja eri maailmankuvassa elävän henkilön kanssa.
Lapsesta ja sen kehitysasteista realistisesti kirjoittaminen voi olla erityisen haastavaa, jos ei itse omaa henkilökohtaista kokemusta lapsista, saatika monenikäisistä lapsista. Tyypillisen ajatusmaailman, käytösmallin, kehittyvän taitovalikoiman, sanavaraston ja puhetavan realistisena pitäminen lapsen ikään nähden vaatii vähän enemmän tarkkuutta kuin aikuisvuosien kohdalla - varsinkin jos yrittää visioida hahmostaan jotenkin poikkeuksellisen tapauksen Oma lapsuus kun riittää pohjaksi vain tiettyyn pisteeseen asti. Itse olen työskennellyt päiväkodeissa niin paljon ja vieläpä monessa eri yksikössä, että nuo pikkuihmiset ovat mulle varsin tuttuja ikävuosinaa 0-7, ja ala-asteajat ovat mulla varsin eläväisesti muistoissa. Sen lisäksi, koska olen todella lapsirakas ja psykologiasta kiinnostunut, tykkään tehdä tutkimustyötä hahmojani visioidessa jos en jostain lapsen kehitysasteesta valmiiksi ole varma.
Lisäksi, lapsihahmoa kirjoittaessa - etenkin jo sitä kautta haluaa kehittää hahmoaan kohti aikusiuutta - on hyvä ottaa huomioon maailman aikakausi johon roolipeli/tarina sijoittuu ja valtio-kohtaiset erot. Maailmanmenosta kiinnostuneille se on myös mielenkiintoista historiasta oppimisen kannalta.
Esimerkiksi, 1950-luvulla ja ennen sitä (ainakin Britanniassa), yleensä lapset saivat leikkiä melko vapaasti ulkona ilman että vanhemmat huolivat liiemmin tuntemattomien tuomasta vaaramahdollisuudesta, mutta nykyään tietoisuuden kasvettua ja teknologian edistyttyä hurjasti, tilanne on aivan eri.
Samaan teemaan liittyen, aikoinaan oppilaan ruumiillinen kuritus kouluissa oli yleistä ja laillista, nykyään ei juuri missään. Ja aikoinaan hallitus ei puuttunut kotikuriin muuta kuin pahoinpitelytapauksissa, eli ruumiillinen kuritus oli yleinen ja tyypillinen osa kotikuria, mutta viimeisimmän kolmenkymmenen vuoden kuluessa ruumiillisen kurituksen täyskieltolaki on pikkuhiljaa muodostunut trendiksi ja on tähän päivään mennessä voimassa useassa valtiossa, joskaan ei kaikkialla.
Eli siis lapsen elämä yhteiskunnan yleisesessä asenteessa kasvatusmetodien suhteen oli ennen merkittävästi eilaista kuin nykyään.
Muutenkin nykyajan lasten tavat ja arki ovat yleisesti ottaen merkittävästi erilaisia kuin vaikka 20-30 vuotta sitten, koska maailmakin on muuttunut hurjasti. Esimerkiksi '80 ja '90-luvuilla internet oli vauvankengissään ja kotitietokoneetkin nousivat suosioon vasta '90-luvun puolivälin aikoihin, ja matkapuhelimetkin olivat alkutekijöissään ja törkeän kalliita hankkia ja pitää Joten lapset viettivät silloin paljon enemmän aikaa ulkona ja/tai leikeissä/kavereiden kanssa eivätkä välttämättä omistaneet kännyköitä, toisin kuin nykyäajan lapset jotka ovat kasvaneet kehittyneen internetin, online-pelaamisen, Facebookin ja älypuhelinten maailmassa ja ekaluokkalaisillakin näkee matkapuhelimen kourassa.
Samasta syystä, ja ehkä jostain muustakin syystä, nykyaikana kohtaa usein pikkupoikia ja pikkutyttöjä (siis 12v ja paljon nuorempia) jotka esittävät/yrittävät olla teinejä. Mulle on elävästi jäänyt mieleen erityisesti yksi hetki kun Idols-tähdet olivat Anttilan Top10:ssä jakamassa nimikirjoituksia. Vieressäni ihmismassassa seisoi pari pikkutyttöä - ainakin ne ulkoisesti ja ääneltään vaikuttivat korkeintaan 12-vuotiailta - ja yksi niistä selitti toiselle ihan tosissaan kuinka aikoo pyytää Antti Tuiskulta tämän puhelinnumeroa. Jotenkin musta tosin tuntuu, ettei se lopultakaan tehnyt sitä. Selityksen sävy kun oli vähän wanna-be-teinimäinen.
Internetin ja älypuhelimen vallankumouksen myötä nykyään lasten silmät ja korvat altistuvat myös paljon herkemmin aiheille joille ei olisi hyvä, mikä on osasyy näiden varhaiseen seksuaaliseen ja ylipäätään teini-käyttäytymiseen ja sitä myötä ikäryhmän luoman paineen luonne on muuttunut.
Kyllähän minunkin lapsuudessani '80- ja '90-luvulla, 10-12-vuotiaat vekarat saattoivat jo kiinnostua vastakkaisesta sukupuolesta lapsenomaisen romanttisesti - se nyt lienee ollut tilanne kautta maailmanhistorian. Ja oma seksuaalisuus alkaa nostaa päätään hieman tuossa iässä - mutta aikoinaan se oli hillitympää ja tuon ikäiset eli varhaisteinit olivat joka tapauksessa yleensä enemmän lapsia kuin teinejä.
Tämä ei tarkoita etteikö nykyajan lasten ja kasvatusmetodien joukossa olisi myös sellaisiakin mikä oli tyypillinen vuosikymmenellä X, eikä sitä etteikö niinä aikoina olisi ollut sellaisia kuin nykyajan tyypillinen on (miinus tietysti teknologian kehitysaste), tai jotain siltä väliltä...Eli painotan, että tuo kaikki oli yleistävää ja pointti oli että tuollaisia asioita kannattaa ottaa huomioon ja pohtia lapsihahmon kanssa.
Joten, lapsihahmosta kirjoittaminen tai hahmon kehittäminen lapsuuden kautta ei ole jokaisen juttu enkä ajattelekaan että kenenkään pitäisi siirtyä täysin tai edes painottaa niihin. Ihan vaan lämpimästi suosittelen kokeilemaan edes kerran lapsihahmon kehittämistä. Tai ainakin aikuisen hahmon pelaajana lähestymään myös niitä pelien ja laajempienkin pelisuunnitelmien merkeissä! Mutta tietenkin, mitä enemmän lapsihahmoja roolipelissä on mukana, sen antoisampaa on sellaisen pelaajalle kehittää sitä koska eihän lapsi jatkuvasti voi eikä halua vain aikuisten kanssa pyöriä. :)
Tähän loppuun esittelen vielä lyhyesti pari omaa lapsihahmoani:
(linkit vievät kokonaiseen esittelyyn roolipelin foorumilla)
Stephen Hunter King on kaikkien aikojen rakkain hahmoni ja historiani kaikkein panostetuin ikinä. (Tuon massiivisen ja tarkan esittelyn lisäksi mulla on koneellani kansiossa pari sivua lisää kaikenlaista nippelitietoa ja elämään liittyviä käytänön asioita.) Ei esittely aivan noin kattava heti aluksi ollut vaan on kehittynyt ja kasvvanut vuosien varrella. Loin hänet tammikuussa 2011 ja keskityn yhä hänen lapsuusvuosiinsa 0-13v.
Stephen on hyvin värikäs persoona ja perustavanlaatuisesti tyypillinen pikkupoika, mutta saatuaan ihmissuden pureman 7-vuotiaana (jolloin vaati kutsumanimekseen tokan nimensä) hänen persoonansa alkaa joiltain osin muuttua pahaan suuntaa - joskin silti hän pysyy pääosin positiivisena ja elämäniloisena lapsena. Pojalla on hyvin läheinen suhde isänsä kanssa, mutta pahoja ongelmia äiti-suhteessaan mikä vaikuttaa hänen asenteeseensa naisiin ja tyttöihin yleisestikin ja tulee vaikuttamaan myös aikuisena. 13-vuotiaana hän yllättäen, selittämättömästi parantuu ihmissuteudestaan mikä ei ole hänestä aluksi lainkaan hyvä muutos sillä hän rakasti ihmissuteuttaan. Persoonansa, menneisyytensä ja joidenkin taitojensa vuoksi hän on todella potentiaalinen monenlaisiin peleihin ja monenikäisten seuraan. Hahmokehitystä rikastuttaa ja helpottaa myös se että loin päähamoiksi myös Hunterin isän ja sedän, sekä sivuhahmoiksi hänen äidin ja siskon.
Asa Zane Josiah Wolff on uusin hahmoni, loin tammikuussa 2015, mutta nyt jo tunnen että hänestä ja perheestään saattaa muodostua yhtä rakas kuin tuosta Kingin perheestä.
Asa on aikajanalla 0-13-vuotias. Hän on juutalaianen/ranakslais-englantilainen eli monikulttuurinen pikkupoika, joka on persoonaltaan kuin myös todella värikäs ja laajaan pelikirjoon taipuva. Samoin kuin perhehistorialtaankin. Muistan tämän hahmon luomishetken varmasti lopunikääni, koska hän on ensimmäinen Harry Potter-universumiin luomani hahmo jolla ei ole mitään taikavoimia...ja koska kirjoittaessani persoonaa ja siihen liittyviä seikkoja, se soljui ulos mielestäni sellaisella helppoudella etten ennen ole kokenut. Melkein kuin olisin tuntenut Asan aina. Mutta ei, hän ei ole kovinkaan samanlainen kuin minä pienenä. Asankin rinnalle loin sivuhahmoiksi hänen vanhempansa.
 |
| Wirawar Lian-udom | CC BY-NC-SA |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti